Miettiessäni mediakasvatuken muotoja omalta peruskouluajaltani, mieleeni ei tullut paljoakaan. Johtuneeko tämä siitä, että ainakin nykyisellään se on sisällytetty aihekokonaisuuden muodossa opetussuunnitelmaan eikä ole oma erillinen oppiaineensa: mediakasvatuksellisia elementtejä on voitu sisällyttää melkein mihin tahansa aineeseen.
Yksi elävä esimerkki suojelevasta mediakasvatuksesta tulee kuitenkin mieleeni atk-tunnilta, jolla opeteltiin Internetin käyttöä (itse kuulun vielä niihin ihmisiin, jotka eivät kouluun mennessään osanneet käyttää nettiä). Meille annettiin monisteet, joilla oli erilaisten sivustojen osoitteita ja pienet kuvaukset mitä sivulla pitäisi olla. Yhdysvaltojen Valkoisen Talon osoitetta oli korjattu ja selitys korjaukselle oli, että alunperin monisteeseen joutunut osoite veikin ovelasti nimeltylle pornosivustolle. En nyt satu muistamaan tuliko tämä tieto kokeilemalla vai kertoiko opettaja asian hieman punastellen, mutta se aiheutti joka tapauksessa yleistä hilpeyttä.
Mutta meitä yritettiin kuitenkin suojella ja ohjata, kuten mediakasvatuksessa ja kasvatustoiminnassa yleensäkin on tapana. Luennolla sivuttiin muistaakseni myös aikuisten (itse)suojelua, sitä mitä vaikutuksia oman elämänsä yhä avoimemmaksi muuttuvalla jakamisella verkossa voi pitemmän päälle olla. Kauhu-utopian mieleen tuovat kuvat identiteettivarkauksista ja yksityistietojen joutumisesta vääriin käsiin eivät ainakaan lisänneet intoani hommata tiliä Facenookiin. Taidan ennemmin keskittyä luoviin projekteihin, joissa varjelutoimintaa edustaa korkeintaan katsojaa varoittava huomatus "Warning: mature content"(johon ei nähtävästi kovin paljoa paljastamista vaadita ;)) ja tekijänoikeuksista muistuttava, mutta kuvan käytön tietyissä rajoissa mahdollistava, Creative Commons -logo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti